Fuller’s Vintage Ale 2016

On taas se aika vuodesta kun sitä saa: Fuller’s Vintage Ale -vuosikertaolutta. Sarja on jo 20:n oluen mittainen vuodesta 1997 alkaen, mutta itselleni tämä on vasta ensimmäinen kokemus. Jotenkin olen onnistunut aina väistämään tämän houkuttelevan näköisen paketin, vaikka Fuller’sista puhuttaessa voin todeta, että kyseessä on yksi suosikkini brittipanimoiden värikkäällä kartalla. Neitsyys viedään siis nyt.

Pitää aluksi todeta, että tämän oluen kohdalla pakkaus luo hienon kuvan arvokkaasta ja ainutkertaisesta olutkokemuksesta. Hienosti painettu pahvipakkaus kultafolioiduilla teksteillä pitää sisällään tietysti numeroidun pullon ja pienen vihkosen, jossa kerrotaan jokaisesta sarjan oluesta pienet kuvaukset. Mukava ja kiinnostava lisä. Olut on pullokäyvää tavaraa ja parasta ennen -päiväys on asianmukaisesti heitetty vuodelle 2026. Tämän pullon numero on 023582 ja sen tarina päättyy surkeasti jo tänään.

Tällä kertaa humalana on käytetty Nelson Sauvinia, vahvuutta on 8,5% ja Alkon ilmoittama IBU-lukema on 30,1. Tuoksu lupaa lämpöä, brittiläistä hillintää ja metsäistä makeutta. Olut näyttää tummanpunaisessa hehkussaan houkuttelevalta ja muodostaa suhteellisen nopeasti katoavan vaalean vaahdon. En tiedä onko se pahvipakkausten syytä, mutta niistä nostettavien olutpullojen korkkaamisessa on yleensä erityistä juhlallisuutta. Sellainen samanlainen fiilis kuin vinyylilevyjen kohdalla tulee.

Maku on monipuolinen: peribrittiläistä strong alea. Maku on syvä, alkoholin lämpö mukavaa ja äkkiä mielikuvitus vie minut Lontooseen pubiin, jossa nukkavierulla seinäsohvalla nautiskelen tätä hyvässä seurassa. Baarimikko vääntää kuivaa huumoria ja tunnelma on vaatimaton ja lämmin. Mielikuvat ja mielleyhtymät ovat usein samalla viivalla maun tärkeyden kanssa.

Takaisin asiaan: maussa on sherrymäisyyteen viittaavaa kirsikkaisuutta ja karpalomarjaa. Myös tammipuumaisuus, karamellisuus ja rusinaisuus on vahvasti läsnä brittialelle sopivasti. Kenties Nelson Sauvinin hedelmäinen luonne lisää tätä makuaspektia, aprikoosi ja sokeroidut kuivatut hedelmät ovat bongattavissa. Olen huomaavinani jopa pienen mentholin häivähdyksen kulausten loppuvaiheilla. Mallaspohja on keskitasoisen tukeva ja tyylille sopiva. Jalat eivät mene läpi lankuista siis.

Suutuntuma on varsin raikkaan ja skarpin oloinen. Hiilihapot poreilevat hieman suuhun kaataessa. Tulee mieleen, että iän myötä tämä saattaa hieman taantua. Tulee muutenkin vahvasti mieleen nuori olut vanhoissa vaatteissa. Vähän sama kuin nuorissa viskeissä. Hitunen ikää tekisi tälle varmasti pelkkää lisähyvää.

Olut ei ole siis ollenkaan raskas, vaan mukavan helppo nauttia. Se onko se tällaiselle oluelle toivottavaa vai ei, on maistajan päätettävissä. Omasta mielestäni tämä on juuri nautinnollisella tasolla. Alkoholi on aika hyvin piilossa. Jälkimaku on hitusen makeahko, kevyen appelsiinimainen ja marjainen.

Tämä olutkokemus huokuu hillittyä ja perinteistä tyyliä. Se ei ole ilotulitusraketti vaan mukava joululahja: kova paketti mutta pehmeä sisältö. Jos itse peilaan odotuksia ja lopputulemaa ensimmäisen Fuller’s Vintage Alen kohdalla, olen kahden vaiheilla. Olut itsessään on erinomaisen maukas, mutta ennakkoon itselleni pakkauksen, perinteen ja tarinan perusteella asettamalle tasolle se ei ihan yllä. Harmillista, että en voi tehdä vertailutyötä aiempien vuosien oluisiin, mutta yhtä kaikki: erittäin nautittavaa olutta kuitenkin. Cheers mate!

4/5

Vastaa