Stone Ruination Double IPA 2.0

Hetki sitten Korkinavaajan kiikaroitavana olleen Stone IPAn arvion lopussa en jäänyt kaipaamaan juurikaan mitään. Paitsi ehkä Ruination IPAa. Tuossa vaiheessa en vielä tiennyt, että odotukseni ei tule olemaan pitkä. Sillä behold, nyt sitä saa Alkostakin: Stone Berlin Ruination Double IPA 2.0.

8,5% ABV, valmistajan mukaan 100+ IBU, Alkon mukaan 85,5 IBU ja humaloitu varmaankin kaikin mahdollisin tavoin. Olen aiemmin maistanut jenkkitehtaan Ruinationia useaan otteeseen ja aina olen siitä tykännyt. Odotukset ovat siis tapissa. Yltääkö Berliinin versio uuden mantereen tykityksen tasolle?

img_0077

Ruination kaatuu lasiin kullankeltaisena ja muodostaa reilun vaahdon. Lasista huokuu kuiva fiilis. Post-apokalyptinen maailma avautuu – tuhon tiellä ollaan: hiekka pöllyää ja tuuli ulvoo. Kyllä, olen suuri Fallout-fani ja mielestäni tämä olut sopii teemalta ja tunteeltaan tähän maisemaan. Onhan tämä aika mutanttimaisen suuri olut. Tuoksu kutsuu lähemmäs lähes pistävällä sitruksella, männynhavuisella otteella ja hitusen makealla hedelmällä.

Suussa räjähtää pommi tuhannen megatonnin voimalla. Tämä on humalan juhlaa, tölkin tekstin mukaisesti nestemäinen runo humalan kunniaksi. Hedelmäisen hekumallinen double IPA on sitruksinen, heinäinen, mäntyinen ja esittelee hitusen ananasta sekä greippiä. Länsirannikon IPA-tyylin mukaisesti runko on ohut eikä makealla sekä tuhdilla maltaalla juuri pohjusteta. Humala vuoraa suun kuivasti pitkällä otteella ja houkuttelee uuden siemauksen pariin. Alkoholi häivähtää kulisseissa ajoittain.

Ruination 2.0 on vihreän pikkuveljensä kaltaisesti laadukas olut. Tölkityksestä on aikaa aikalailla tasan kaksi kuukautta, joten tuoreus on vielä läsnä. Humalointi on hienosti hallussa sekä aromi- että katkerokantilta. Voisin jälleen vihjata tämän olevan tylsä, stereotyyppinen ja yllätyksetön, jota se joltain osin onkin. Kenties tölkkikin tuo oman osansa tähän mielikuvaan vielä suhteellisen epätyypillisenä astiana. Pyrin lopulta kuitenkin välttämään moista tylsää ja mälsää turhaa kriittisyyttä, koska huomaan nauttineeni oluesta täysin rinnoin ja ryntäin. Ajoittain humala tärähti poskissa siihen malliin, että piti tarkistaa hammasrivistö. Peilistä näkyi pelkkää hymyä.

Seuraavaksi sitten sitä Cali-Belgiqueta odottelemaan.

4+/5
Tags: ,

Vastaa