Buxton Wild Boar

Villisika, tuo metsiemme karski ja karvainen karju. Onneksemme rakkaat lukijat, pääsemme tällä kertaa seuraamaan sen soidinmenoja varsin läheltä. Tuskin koskaan on ihminen päässyt näin lähelle itse aktia, että voimme melkein haistaa vahvat ja lämpimät metsäiset tuoksut ja kuulla torahampaiden kolinan sorkkien tonkiessa sammalmätästä. Koska tämä on (ainakin toistaiseksi) vain olutblogi, loput voitte katsoa Attenboroughin varsin sisältörikkaista dokumenteista. Brittihengessä: ”And now for something completely different.”

Englantilaisen Buxton Breweryn Wild Boar IPA lupaa etiketissään 5,7% vahvuuden, limettiä, mangoa ja makeaa mallasta. Ei kuulosta kovin sikamaiselta. Vaaleankeltaisena ja kivasti vaahtoavana lasiin kaatuva olut tuoksahteleekin hedelmäisen makealta, mangolta ja syvällä nuuhkaisulla sieraimiin lemahtaa mainostettu limekin. Mukana on lievästi navettamainen raskaampi elementtikin.

Sika luonnossa
Maultaan Wild Boar jatkaa tuoksunsa lupaamalla linjalla. Vahva humalakatkero hyökkää hetimiten keskitason hiilihappojen höystämänä. Yleisilme on hapan. Mallasrunko on keskivahva ja oluen tyyliin sopiva. Sitrus, ananas ja hedelmäisyys johtavat makurintamaa ja lievä yrttisyys leijuu taustalla: sitruunatimjami ja jopa kevyt pippurisuus nousee esiin. Jälkimaku on happaman katkera, taittuen pienen tauon jälkeen makeampaan päin.

Wild Boar on varsin raikas ja piristävä IPA. Samalla se on hämmennyksen mestari. Itse löisin villisika-nimityksen kenties tumman ja palvikinkkuisen porterin kylkeen, mutta montypythonmaiseen tyyliinsä britit päättävät hämmentää. Odotan 16 tonnin punnuksen putoavan niskaani hetkenä minä hyvänsä.

3+/5

Tags: ,

Vastaa