To Øl Black Maria

No need for the Black Maria – goodbye to the Brixton sun, lauloi The Clashin Paul Simonon kappaleessa Guns of Brixton. To Ølin kaverukset siteeraavat lauseketta Black Maria black DIPAnsa etiketissä ja samalla sekä Kööpenhaminan poliisilaitos että -päällikkö saavat haisevat terveiset. The Clash oli tunnettu musiikkityylien yhdistelystä, joten black ipan tyylinen fuusio-olut sopii teemaan erinomaisesti.
Black Maria
Black IPA on ensitapaamisestamme asti ollut yksi suosikkioluttyyleistäni. Cross-over -oluen palasten tulee kuitenkin olla juuri sopivasti kohdillaan, joten katsotaan viedäänkö tämä tapaus kaupungille kultatuolissa vai mustan maijan kyydissä. Ilmassa leijuu anarkian ja paahtuneiden maltaiden tuoksu. London Calling soimaan ja olut lasiin.

Vaaleanruskea vaahto on tiheää ja kestävää – olut nimensä mukaisesti erittäin mustaa. Tuoksussa humaloiden huumaa, puuta ja paahteisuutta. Maultaan Black Maria on Black IPAa parhaimmillaan. Ensimmäinen isku on vahva, nyt ollaan tekemisissä tuhdin kaverin kanssa. Humalan katkero, happamat paahdetut maltaat ja tummat maut lyövät kättä sopivasti yhteen. Suklaa, kahvi, metsäisyys, yrttisyys ja lopulta jopa limppumainen makeahko mausteisuus puskevat esiin. Maku ei ole mihinkään suuntaan ylimitoitettu, kuten tässä kategoriassa joskus on tapana. Liiallinen kitkeryys ei esimerkiksi haittaa, vaan jälkimaku on erittäin miellyttävä ja katkeroinen.

Black Maria on raskasta sarjaa. Alkoholiprosentti on tuplaluokkaa 8,1 joten hanskat putoavat varmasti. Black Maria iskee napakasti ja tyylikkäästi poistuen paikalta sulavasti ennen poliisien saapumista. Jään kaipaamaan toista erää.

4/5

Tags: ,

Vastaa